I have to say, this album is killer. The song "Bleed" is probably my favourite so far.

Mårten Hagström: No, no, no. Not at all. Not from a technical standpoint. And I don’t think anyone is.

What do you mean?

Well, if you look at it, who is the Average Joe? Where is the Average Joe? You know like, okay, whenever you find the Average Joe who looks like the Average Joe, who’s got like two kids, a car, a wife, who lives in the suburbs some place, have a pretty decent income, and have no really radical thoughts about anything, just pretty much goes with the flow, average intelligence or whatever. You’re going to find he’s got a LOT of skeletons in the closet. Not necessarily the serial killer type, but everybody’s kinky and everybody’s twisted at some point, you know? And suppressing that is what turns into hardcore Catholic and real far-out, like, ideologies where you try and suppress stuff that’s actually just genetically encoded into human nature, you know? We could all learn a lot from acting like the insane people we are, but being responsible about it and trying to be loving while we’re doing it and not being such messed up repressed people that we have to take out our frustrating existence on someone else.

[audio http://www.nerdsgonewildmagazine.com/interviews/mia-timpano-talks-to-marten-hagstrom.mp3]

Download full interview as .mp3 (8Mb)

Originally broadcast on 3RRR 24 Sept 2008.

These albums have all kept me occupied in some way, shape, or form over the past 9 months. They were comfort in my time of need, need in my time of comfort, a distraction in a time of boredom, and made listening to music every day all the more interesting.

I listen to a lot of Metal as you will be able to tell, but fear not, although I am a Metalhead, I'm also a softy. It may not make much sense, but it seemed they made me like a sponge, only one that's already cleaned your dishes.. so to speak.

NinjaSpy - Pi Nature

This album dropped into my lap one day early in the year and seemingly came out of nowhere. "Who the hell is this ridiculous trio screaming and yelling, and skanking through my headphones?" NinjaSpy. A Triad in Blood. Three brothers from the Vancouver area, discovered by GGGarth Richardson who proceeded to record their first Full Length album and release it to the unwitting masses, most of whom still haven't heard of the band. They are unsigned as far as I know and I had the pleasure of enjoying their show at the Annex Wreck Room this summer for North by Northeast Festival. They rocked out to about 20 of us all gawking at them while hanging off the bar, which probably made them feel like Zoo animals. Sorry guys if we made you feel uncomfortable, but you still played as if the place was packed so all the power to you. The album itself is a blend of Hardcore, Punk, Ska, Rock & Metal, which to me is a recipe for brilliance. I urge everyone who can stand a bit of shouting and yelling to check out this band, you may just re-evaluate your existence.

Protest the Hero - Fortress

They came, they saw, they conquored, and they built their own palace with this album. Whitby's Protest the Hero are winning an audience left, right, and centre in the metal community, and their latest installment is no different than their previous trend-setting concept album "Kezia". They have come a long way since their days of small town Punk Rock shows (some of which I may have attended, although I'm never quite sure) This album starts off with a bang and is unrelenting for the entire duration of the record. If you want a full-on sonic assault of Melodic and Technical Metal you've come to the right place. This album has "timeless" written all over it, and I'm already spotting some copy cat bands coming out of the woodwork. I personally can't wait for their next album, because I've pretty much worn this one out by repeated listens.

Meshuggah - Obzen

The masters are back. Meshuggah, arguably the greatest true Metal band in the world right now. They've turned it up a notch with this latest album, easily their most accessible effort yet. This album comes on the heals of the ambitious concept album "Catch 33" which was by and large one single composition, abstractly split up, and a very demanding listen. Now listening to Meshuggah at all for any extended period of time is a challenge to almost any listener, but "Obzen" has some familiarity to it. For one, the songs are shorter and faster. It keeps a pretty steady pace for most of the record, and if you're familiar with the band, there's is nearly nothing to disappoint in my opinion. Meshuggah is a pleasure and a challenge to listen to and understand, and if you're looking for very heavy music, with very complex composition, look no further. There's something to be said for creating music with the sole purpose of being complex, some do it masterfully, some attempt it and fail miserably. One must know where to draw the line, and that line is Meshuggah.

Sikth - Death of a Dead Day

Sikth, dead before I even knew you. I found out about this band as they were announcing their break-up. This left me like a deer in headlights, unable to form a coherent sentence, as I tried to describe the band to my colleagues. "There's um these guys, they're... I can't believe... how did I not know... what's happening to me!?!" It was a dire situation, and consulation was sought. Conveniently enough, news of their demise caused a deep depression in me, a depression followed by inspiration, one that was only counter-balanced by listening to their album "Death of a Dead Day" every single day for a week or two straight. This provided me with the momentum I needed to bring meaning back into my life and reason to live another day, as their break-up nearly crushed my soul and spirit outright, like it would any casual listener I'm sure. The band (from the UK), blends Technical, syncopated riffing, with dualing vocals (they have two singers), and a Progressive/Theatrical nature, not seen since... ever! This band blew me away with their technicality and musical maturity, and also with their sonicly-crushing metal storm. My only regret is never being able to see them live. Maybe some day.

Misery Signals - Controller

This one capped off my summer nicely. Produced by eccentric-puppet master Devin Townsend, this album straight-up kicked me in the face.. hard. I couldn't get enough of it. People would tell me to stop playing this album so much. I really don't know why I liked it as much as I did? It wasn't like anything else I was normally found listening to. It had this kind of polished, driven, focused vibe to it. Like the band never had any doubt about what they were creating when they were doing this record. The songs were crushing, intricate, and melodic. The vocals were tough, powerful, focused and clear. You can hear every word that comes out of the singer's mouth. I could really latch onto the lyrics and it would motivate me when I listened to it. It just simply made me feel good to put on this record. I feel this album is leaps and bounds better than their previous effort "Mirrors", which wasn't bad by any means but did not turn out nearly as well as this record did. It could be the influence of Devin that has this band pulling out it's best. That combination looks like a perfect match and I hope the band will go back to Devin again in the future. This album is as real as Metal gets and if you're open to honesty and stripping away metal cliches then this is worth checking out. I highly recommend.

Now go out and listen to all of these albums, or you will be forever ignorant of their mastery.

Your metallic messenger,

JB

Campur tangan gitaris Killswitch Engage, Adam Dutkiewicz yang bertindak sebagai produser di album Thrill Sheeker amatlah berperan dalam hal publisitas August Burns Red. Kejelian membaca potensi ‘baru’ yang muncul dipermukaan langsung disambutnya dengan rekahan senyuman. Hasilnya, label yang membesarkan Underoath, Norma Jean, Becoming The Archetype, Twelve Gauge Valentine maupun As Cities Burn, Solid State Records merekrutnya. Sedangkan dikisaran bulan Februari dan Maret 2008 ini, mereka terlibat “Take Action Tour” bersama dengan: Everytime I Die, From First To Last, The Bled dan The Human Abstract.

Album terbaru mereka Messengers telah beredar di bulan Juni tahun 2007 kemarin. Meski proses awalnya dimulai pada bulan Februari 2007, kali ini ditangani oleh produser Tue Madsen (The Haunted, Himsa, Extol dan Dark Tranquility). Berisikan 11 track berhawa “metalcore” yang siap menggerinda telinga kalian. Cukup ber-skill dan memuaskan bila digunakan sebagai referensi eksplor kapablitas personal dikubangan musikalitas, dan interview ini dijawab oleh Drummer mereka, Matt Greiner. Sebagai bukti bahwasanya Agustus masih terbakar dan semakin membara saja! Entah sampai kapan mereka akan padam! Only God knows the answer, it seems...

Bagaimana awal mula August Burns Red berdiri? Apa yang kamu lakukan di August Burns Red?

Saya tinggal di sebuah kota kecil bernama Manheim di mana setiap orang kenal satu sama lainnya dan saya bersama teman-teman mulai membentuk band untuk bersenang-senang, sebuah jam band bila kamu menginginkannya sekalipun. Saya memainkan drum di band tersebut.

Apa makna sebuah label besar bagi kamu? Apakah Solid State sebuah label besar menurut kamu? Apakah kamu pernah merilis sesuatu diluar Solid State? Apakah kamu pikir Solid State cukup adil dengan August Burns Red? Bisa kamu katakana kepada saya berapa banyak orang yang terlibat dengan Solid State Records??

Solid State Records merupakan kekuatan sebuah label yang besar bertemu dengan kepribadian sebuah label yang kecil. Setiap kerja keras sebuah band di Solid State sangatlah penting bagi Solid State dan sangatlah membantu label tersebut, hal itu sangatlah penting.

Apa hal terpenting bagi kamu? Apa prioritas kamu sekarang ini dengan August Burns Red?

Untuk membuat musik yang kreatif dengan sebuah lirik yang hebat.

Apakah kamu kadang merasa kecewa dengan bagimana scene hardcore mengalami perkembangan beberapa tahun belakangan ini? Seperti, ketika kamu berada di suatu festival dan mereka di atas panggung berusaha menjadi tough…dan mereka menggap hal tersebut adalah hardcore…

Saya pikir setiap genre musik pernah memiliki masa keruntuhannya. Di metal, banyak sekali hal yang dapat dikomplain tapi yang jelas banyak juga hal yang patut disyukuri dan direnungkan dikedepannya nanti. There is absolutely nothing new under the sun; dengan band-band seperti: Meshuggah, At The Gates, Pantera, dan Metallica pada dasarnya kamu akan menjumpainya pernah di-cover. I love metal.

Bisakah kamu mendeskripsikan style musik kalian? Apa sebenarnya yang kalian mainkan? Bagaimana kamu bisa berakhir dengan memainkan style yang kamu miliki sekarang ini?

Saya akan mengatakannya, kami adalah metal-core. Kami memiliki beberapa elemen-elemen hardcore dengan banyak sekali part-part metalnya. Setiap orang di dalam band ini telah tumbuh dengan mendengarkan punk, hardcore dan akhirnya metal, dan kita sangatlah enjoy memainkannya. Saya akan selalu maju kedepan dan bilang bahwa kebanyakan musik yang kita dengarkan masing-masing tidak hanya metal. Kita menyukai chill music!

Ketika kamu harus menulis sebuah lagu, saat ini, akan mengenai hal apa yang kamu tulis? Apakah lirik sama pentingnya dengan musik?

Mengenai lirik? Saya akan menulis mengenai apapun yang benar-benar saya rasakan di dalam hati saya saat itu. Apapun dari mulai ide yang paling mendalam hingga mengarah ke tingkat hubungan yang paling simple. Lirik amat sangatlah penting.

Bisakah kamu mengatakan apapun secara spesifik tentang hal yang tidak kamu percaya? Apakah kamu menganut sebuah agama dan melakukan ritualnya? Bila kamu memiliki religi apakah kamu kadang-kadang merasa bahwasannya orang-orang menaruhmu di ‘garis’ yang sama seperti mereka yang benar-benar fanatik dan tidak memiliki rasa hormat terhadap hal-hal lainnya kecuali apa yang mereka percayai sendiri?

Jelasnya akan banyak sekali hal-hal yang saya tidak mempercayinya. Saya tak mau menyebutkannya dan sebagai penggantinya saya akan bilang bahwa saya mempercayai Jesus Christ dan memiliki personal relationship dengan-Nya. Saya pikir Christianity sangatlah personal dan banyak orang merenungkan tentang peraturannya dan ritualnya terlalu sering sehingga lupa akan poinnya.

Apakah kamu juga memperhatikan bahwa orang-orang memperlakukanmu berbeda? Ketika kamu mulai terlibat di dalam hardcore dan hal-hal disampingnya…

Tidak. Saya tidak memperlakukan beda seseorang yang berada di pop sekalipun, kenapa hal yang menurut saya istimewa harus dibedakan.

Secara personal sebenarnya kamu lebih merasa memiliki koneksi dengan metal atau hardcore? Apakah kamu merasa bahwasannya kamu berada di dalam suatu scene atau apapun itu?

Saya sangat menyukai metal dan kurang mendengarkan hardcore. Saya meresa bahwa scene kita sangatlah beragam dan dihuni oleh banyak kaum remaja hingga dewasa. Mereka sangatlah hebat dan kami sangat menyukai kalian semua.

Apakah kalian juga mendiskusikan musik dan lirik secara bersama-sama? Bagaimana cara latihan kalian? Bagaimana kamu menciptakan musik yang kalian buat?

Kita menulis semua musik yang kalian dengarkan. 3 dari 5 member di band (termasuk saya) menulis lirik untuk band. Kita banyak berlatih secara individual dan kurang berlatih secara bersama-sama, hahaha…

Apakah sangat penting bagi kamu tumbuh sebagai musisi?? Apakah kamu merasa lebih bagus sekarang ini?

Sangatlah penting. Berkembang sebagai musisi sangatlah dituntut di dalam band ini.

Apakah kalian pernah melakukan tour besar sebelumnya? Seperti terlibat di line up Ozzfest ataupun Sounds Of The Underground mungkin?

Kita berharap berhasil menggelar sebuah festival musim panas tapi hal tersebut belum tercatat di jadwal kami.

Apa “sukses” menurut kamu? Apakah kamu memiliki sebuah pekerjaan tetap selain dengan August Burns Red?

Sukses sangatlah relatif terhadap siapa kamu mempertanyakannya. Bagi saya mencari uang guna mendukung saya sendiri dan melakukan apa yang saya suka di dalam prosesnya. August Burns Red adalah pekerjaan saya.

Bila kamu harus memilih 5 orang terkenal yang bisa kamu ajak bicara, siapa orang-orang tersebut?

Mereka adalah: Huck Finn, Brad Pitt, Johny Deep, Rachel McAdams, Buddy Rich.

Ceritakan sedikit mengenai Adam Dutkiewicz dari Killswitch Engage? Bagaimana kamu bisa memutuskan untuk kerjasama dengan mereka? Apakah dia menawarkan diri untuk menjadi produser kamu atau kamu mencoba meyakinkan dia untuk menjadi produser kamu?

Dia memproduseri Thrill Seeker, debut full length album kita. Dia adalah salah satu produser hebat di metal. Saya sangat senang sekali bekerjasama dengan dia lagi.

Adakah hal yang jelas ingin kamu lakukan setidaknya sekali saja tapi belum pernah kesampaian?

Melakukan skydiving.

Jika kamu bisa, apakah kamu tertarik hidup dari musik?

Saya hidup dari musik, hal ini sangatlah menyenangkan sekali.

Saya selalu berpikir bahwasannya “Indie” memiliki maksud “Independen”, tapi saya rasa orang-orang menggunakannya untuk sesuatu yang lebih. Bagaimana opini kamu mengenai hal ini?

Saya tak mengerti? Apakah hal tersebut mengenai records label? Indie adalah Independen. Kalau gaya bermusik? Hal tersebut akan disebutnya Indie-Rock, tak kurang dan tak lebih.

Sekarang ini tampaknya jarang sekali band-band yang bekerja keras di dalam level DIY yang kecil, kebanyakan band-band mengambil kesempatan, dan hal ini telah menjadi trend 3 sampai 5 tahun belakangan ini. Bagaimana menurutmu mengenai hal ini? Apakah kamu pikir ketika mereka mengambil kesempatan tersebut guna mendukung untuk membangun komunitas?

Setiap band pasti mulai dari mana saja, kebanyakan memulainya dari sebuah level DIY yang kecil, beberapa cukup beruntung dan melewati level tersebut dan mulai menjadi besar. Untuk terlibat di dalam sebuah band memulai dari yang kecil terlebih dahulu dan memiliki work ethic, jelas akan sangat membantu dalam mempertahankan karakteristiknya.

Apakah kamu pikir ini adalah sebuah tantangan ketika musik Punk/Hardcore atau fashion menjadi sangat pasaran sekali?

Sebuah tantangan? Saya pikir hal tersebut sangatlah hebat, ini adalah pemasaran demi apa yang saya perbuat untuk hidup, tak ada yang buruk mengenai hal itu.

To finish things up : Adakah rencana untuk main di Indonesia? Set some tour right here? And btw, thank for your time. Saya sangat menghargainya sekali. Senang berbicara denganmu. Have a nice day. Sekali lagi, terima kasih.

Kali ini belum ada rencana. If the door is open we'll certainly play! Rock! - Chotax

* Pictures taken from August Burns Red doc.

Seit gestern Abend weiß ich die Antwort: Nein. Die Musik dieser ihrem Namen alle Ehre machenden schwedischen Metalband ist doch headbangerfreundlicher als ich dachte, was aber nicht heißt, dass sie nicht verdammt komplex wäre.

Zudem scheinen Meshuggah in Berlin mehr Leute zu interessieren, als sich das der Veranstalter gedacht hätte. Das Kato war jedenfalls gerammelt voll. Sogar aus Spanien waren Leute angereist, weil die Jungs dort nicht spielen.

Das Gedränge führte allerdings leider dazu, dass meine Bühnensicht ziemlich eingeschränkt war. Der Freude über diese geniale - und zugegebenermaßen ziemlich kranke -Musik tat das allerdings nicht so viel Abbruch.

Wer reinhören mag, die Myspace-Seite der Kombo hat ein paar Lieder zu bieten. (Mein Anspieltipp: der absolute Klassiker der Band: "Future Breed Machine")

[vodpod id=Groupvideo.1557470&w=425&h=350&fv=url%3Dhttp%253A%252F%252Fwww.webcsatorna.hu%252Fwuplayer%252Fjson.php%253Fembed%253Dtrue%2526id%253D2081]

The first two days of Hole in the Sky, however, are being held at the club level, at the local metal-lagoon Garage. Things are a bit more cramped and smaller, but the level of intimacy with the bands are priceless. When I realized that Exodus, surprisingly, were going to headline the Garage at thursday, there couldn't be a shred of doubt in my mind. I was going. Just getting the legendary thrashers in the line-up was a victory.

Thursday:

I entered the facilities to a barrage of brutal noise. As soon as I'd settled in with a beer in my hand, I lined up for the spectacle. Cephalic Carnage (6,5/10) was new to me, but I rather fancied their brand of brutal death metal. With prior knowledge, I reckon they easily would've climbed my scoresheet. My bad.

Next up was the former Roadrunner-crew 3 Inches of Blood (8/10). Their immediate appeal simply can't be denied. It's upbeat and fun, especially with their over-the-top shrieking vocal (resembling Rob Halford at his most castrato). 'Deadly Sinners' is the ultimate payoff and concludes their set. We even got to shake our heads a little as well.

It's time for Exodus (9,5/10) and the crowd gather in front of the stage. The band rips through their classics, fronted by the menacing Rob Duke. They crave total mayhem among the audience, and gets it, a little by little for each song. When the gig hits it's zenith with 'Toxic Waltz', the venue is on fire as moshpits break out. I even made full-contact with a hyperactive Frost of Satyricon. A triumph in all aspects, I only missed that final spark that would've made the place totally disintegrate. I will treasure this night. It was also great talking too Danny Lilker (Nuclear Assault/Brutal Truth) outside the venue.

Friday:

The first night at the Culture House USF, with some real treats at the bill. I was psyched to see one of the great new bands around, Municipal Waste (8/10). Their alcohol-fueled crossover thrash sits very well with my mindframe this evening, and happily, I'm not the only one that was excited about this. Vocalist Tony Foresta is shouting his frantic lyrics, doing some stagediving og feed the audience beer. It's great fun, and some of the songs are extremely short. And of course; a grandiose climax with 'Bangover' with the anthem 'Municipal Waste is gonna fuck you up!'

It was time to get serious again with the towering Behemoth (9/10). The poles does a great job with their extreme music, powering vocals and vicious speed. And Nergal is a charismatic front figure, and fire up the crowd with ease.  I have to admit that my knowledge of the band is limited, with only brief listening to the albums 'Demigod', 'The Apostacy' and 'Thelema'. But the band really won me over!

Meshuggah (10/10) were out next. Their technical and unpredicatble music is always exciting, and although I'd attended the band earlier, I was more than ready for the new stuff. It was even better than expected, and when the blistering 'Future Breed Machine' hits home, the crowd erupts. Absolute killer.

So for the main dish of the evening; Carcass (10/10). With such a load of material, it can't go wrong. I even ventured into the heart of the moshpit, so I became a sweaty mess afterwards. But very pleased indeed. The tunes of 'Necroticism' and 'Heartwork' was especially well received, but their range even included 'Keep on Rotting in the Free World' from 'Swansong'. The band seemed as vital as any, with a humorous Jeff Walker smalltalking between songs. Great outlook, awesome gig.

It was such a wonderful evening that the party simply had to go on. On my way to the after-party, I walked with Land Phil (of Municipal Wasted), and quizzed him on their musical references. If any of us had been anything remotely sober, I probably could have posted his answers here. I'm only able to recollect two words: 'D.R.I' and 'Nuclear Assault' (which sadly had to cancel).

Of course, the after-party lasted until 10 A.M, and there had to be consequences.

Saturday

I wake up in a somewhat confused state, and the clock is closing 9 P.M. I've spent about 300 bucks last night, and just want to rest. But the thought of missing out is pure torture, and I'm able to convince myself on going. Only too bad that I've wasted the opportunity to attend Gehenna, Nachtmystium, Primordial and Keep of kalessin. Oh woe me!

But I'll be damned if I'm going to sit out the reunion of At The Gates (9,5/10). The vibe is electric, and although I'm suffering under the heat, it's great to hear the classics of 'Slaughter of the Soul'. And they deliver the goods! They seem just as excited and grateful as us to be here, and praises the crowd time and time again. And how can you go wrong with 'Terminal Spirit Disease', 'Under a Serpent Sun', 'Cold' and 'Blinded by Fear'? A worthy climax of another great festival!

Visit Metalshots for more pics. Courtesy Mira Born

All photos courtesy of Christian Misje.

Aca les dejo este Ep de esta gran banda q es Meshuggah

1. "Humiliative" – 5:17
2. "Sickening" – 5:47
3. "Ritual" – 6:17
4. "Gods of Rapture" – 5:11
5. "Aztec Two-Step" – 3:36

"Descarga Rapidshare">

Surkea sää ei varsinaisesti mieltä kohottanut, kun suuntasimme autolla Mikkeliä kohti. Sade ja kylmä ilma ei kuitenkaan festariyleisöä säikäyttänyt, mikä kävi varsin selväksi, kun Jurassic Rockin alueen ulkopuolelle päästiin. Jonoa nimittäin riitti. Ja riitti. Ja kun se lakkasi riittämästä, sitä löytyi vielä lisää. Kuvassa näkyy sisääntulojonon pää, portit sen sijaan eivät kuvaan tältä etäisyydeltä edes päässeet.

Paikalla olleet järjestyksenvalvojat olivat ystävällisiä ja auttavaisia, mutta jonojen organisointi oli ilmeisen epäonnistunutta. Seistyämme jonossa arviolta 5-10 minuuttia, ensimmäinen bändi jonka halusimme nähdä, aloittikin jo soittamisen. I Was a Teenage Satanworshipperin Bunnies ei ole koskaan ollut niin tuskallista ja epätoivoista kuultavaa, kuin sateessa jonotellessa. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja jono tuntui liikkuvan jonkinlaista vauhtia, joten luotimme siihen, että edes jonkin verran keikkaa ehtisi näkemään. Kun aloimme viimein lähestyä sisäänpääsyä, kuulimme yhdeltä järjestyksenvalvojalta, että olimme sittenkin väärässä jonossa, sillä seurueeni muilla jäsenillä oli yhden päivän liput. Seuraava järkkäri opasti meidät oikean jonon perään ja jonotus voi jatkua.

Kun löysimme sen pikkuisen aukon, mistä alueelle mentiin sisään, olimme jo luottavaisia että kohta ollaan sisällä. Matkalla ehdin jopa kehaista järjestelyitä seuralaisilleni, sillä leirintäalue oli sijoitettu mainiosti ihan varsinaisen festarialueen kylkeen. Lyhyen kävelyn jälkeen edessä oli kuitenkin seuraavat jonot. Kieltämättä olimme varmaan liikkeellä sisäänpääsyn kannalta huonoimpaan mahdolliseen aikaan, mutta jonot vetivät todella huonosti. Vaan sitä se kai festarielämä on.

Tämän kuvan ottohetkellä I Was a Teenage Satanworshipper oli harmiksemme ehtinyt jo lopettaa ja PMMP aloittaa. Henkilökunta teki kyllä porteilla selvästikin parhaansa, mutta väkeä oli yksinkertaisesti liian paljon eikä turvatarkastuksista juurikaan voi luistaa, jos tapahtuman turvallisuus on tärkeää. Siinä määrin kohtuuttoman pitkäksi venynyt jonotus kuitenkin pisti harmittamaan, etten ole tainnut PMMP:n keikasta koskaan nauttia yhtä vähän. Ja se on paljon sanottu, bändi nimittäin on niitä tämän valtakunnan parhaita live-esiintyjiä ja erinomaisen keikan he vetivät Mikkelissäkin. Yleisöä oli kertynyt paikalle erittäin hyvin.

Biisi toisensa jälkeen sai yleisön lämpenemään koleasta säästä ja kuraisesta maasta huolimatta, ja löytyipä Paulalta ja Miralta sympatiaakin märkää ja liejuista yleisöään kohtaan. Vaikka kyseessä on ihan yksi henkilökohtaisista PMMP-suosikeistani, niin Kesäkaverit ei varsinaisesti tähän tunnelmaan istunut. Tosin ironia biisin ja sään välillä sai kyllä aikaan ihan hauskan olon. Keikan ehdoton huippu oli mielestäni silti Taiteilia, joka oli yllättäen saatu livenä kuulostamaan vielä paremmalta ja monin verroin ilkeämmältä kuin levyllä. Moni pikku "taiteilia" varmaan tunsi piston sydämessään ja punan poskillaan, sen verran julmalla äänensävyllä tytöt biisin lauloivat. Omakin olo oli vuoroin tuskallinen, vuoroin upeasta musiikista häkeltynyt. Keikka oli mainio, vaikka PMMP onkin ehdottomasti aurinkoisen loppuillan bändi.

Jos jonot tuntuivat johtuvan heikosta suunnittelusta, niin toinen ongelma tuli esiin PMMP:n keikan loppupuolella. Tyttöjen spiikatessa viimeisiä biisejä, toisella lavalla, joka oli ihan päälavan lähellä, alkoi kuulua jo seuraavan bändin soundcheckiä ja hetken jo luulin että FM2000 aikoo aloittaa PMMP:n vielä esiintyessä. Yhtäkkiä keikka päälavalla oli kuitenkin ohi ja seuraava alkoi sivulavalla. FM2000 ei kuitenkaan erityisemmin kiinnostanut, joten seuraavaksi ohjelmassa oli, yllätys yllätys, lisää jonottamista. Anniskelualueelle johtava jono ei ollut pitkä, mutta se meni toisen festarialueen kuivan kulkutien poikki, joten siitä oli jonkin verran haittaa sivulavan läheisyyteen pyrkivälle yleisölle. Ja tämä jono liikkuikin ilahduttavan nopeasti, vaikka paperit ilmeisesti tarkastettiinkin käytännössä kaikilta. Anniskelualue oli ihan sopivan kokoinen tälle yleisömäärälle, mutta tiski oli aivan liian lyhyt ja juomia sai taas jonottaa todella kauan. Pahimmillaan anniskelujonot ylsivät jotakuinkin anniskelualueen puoleenväliin saakka. Palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja antoi anteeksi jonkin verran. Eikä sillä, ehtihän sitä jonottelemaan kun ei sen hetkinen eikä sitä seuraava artisti (Stam123na) kiinnostaneet sentin vertaa.

Sivulavaan päästiin tutustumaan kun Ismo Alanko Teholla viimein aloitti. Tätä kokoonpanoa kehuin niin paljon jo Qstock-jutun yhteydessä, että on vaikea lisätä enää mitään. Näin duon nyt kolmatta kertaa ja ihmettelin sitä, miten biisit, joista aikaisemmin en pääasiassa ollut jaksanut välittää, kuulostivat nyt jo kolmatta kertaa aivan erinomaisilta. Tämä dynamic duo on vain yksinkertaisesti niin hieno idea. Kotimaisissa duoissa samaan eivät juuri ole yltäneet muut kuin Kimmo Pohjonen ja Samuli Kosminen.

Eivätkä yhteydet tietysti siihen lopu, että molemmat ovat hyviä duoja, vaan duojen rakenne tuntuu olevan aika samanlainen: on älykäs ja alkuvoimainen pääartisti (Alanko/Pohjonen) ja tätä tukeva aivan ainutlaatuinen rytmiartisti (Majamäki/Kosminen).

Jos Ismo Alanko Teholla -kokoonpanon esityksiin jotakin toivoisi, niin useampaan kertaan nähneenä toivoisi enemmän vaihtelua biisilistassa.

Yleisö viihtyi bändiä katsellessaan näinkin pimeässä illassa.

Tämä herra katsoi, että Alanko ja Majamäki tarvitsivat hieman säestysapua.

Hyvin se soitto kuitenkin sujui ilmankin.

Alangon jälkeen olikin edessä vaikea valinta, Disco Ensemble, vaiko anniskelualue. Disco Ensemble on erinomainen livebändi, mutta ennen Meshuggahin keikkaa oli vielä saatava kurkun kostuketta, eikä siihen näillä jonoilla kovin paljon mahdollisuuksia tulisi, joten keikka sai jäädä tällä kertaa välistä. Eikä siihen pitkään mennytkään, kun Meshuggahin esiintymistä jo odoteltiin lavan edessä.

Ja siinä he sitten viimein olivat. Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Kamerani on sen verran halppismallia, että hämärässä illassa on vaikea saada aikaan onnistuneita kuvia. Varsinkaan rumpalia ei tällä laitteella juuri nää.

Ja yleisöä jälleen.

Ja tässäpä kuvaajalle terveisiä käsimerkillä, jonka olin luullut poistuneen muodista jo metalliyleisön keskuudessakin. Herran päähineestä päätellen kyseessä ei kyllä taida ollakaan se tyypillisin metallibändien fanittaja...

Näkymät olivat jotakuinkin tällaiset, kun en enää ollut yleisön ja lavan välissä kuvaamassa.

Vaikka Meshuggah on vuosien varrella tehnyt runsaasti loistavaa musiikkia ja saanut arvostelijat polvilleen kerta toisensa jälkeen, suosituin kappale heiltä tuntuu edelleen olevan kolmetoista vuotta sitten julkaistun Destroy Erase Improve -levyn avausraita, Future Breed Machine, joka nytkin kuultiin kunniapaikalla setlistin viimeisenä vetona. Eikä syyttä. Kappale on kestänyt aikaa loistavasti ja on edelleen metallimusiikin historian merkittävimpiä biisejä, jos minulta kysytään. Ja samoin tietysti Destroy Erase Improve on niitä parhaita levyjä, joita metalliksi on kutsuttu. Monien puupäiden kuulee sanovan, ettei 80-luvun jälkeen ole tehty kunnollista metallimusiikkia, mutta monet laillani ruotsalaisista orkestereista pitävät ovat varmasti samaa mieltä, kun sanon että 90-luvulla se vasta alkoi. Metallicat ja panterat, nahkahousuhalfordeista puhumattakaan voivat puolestani hypätä kaivoon. Kyllä Opeth ja Meshuggah ne vasta ovat näyttäneet, minkälaisia mahdollisuuksia metallin puolellakin on.

Ja tältä näyttivät maiharit, kun kotiin päästiin.

Kyllä viimeistäänkin Meshuggah varmisti sen, että Jurassic Rockin perjantain vuoksi kannatti sateessa jonottaa ja kurassa seisoskella. Ei tällaiset keikat liian usein toistuvaa herkkua ole.

Aikaisemmin arvelin, että Jyväskylä Rockin pystyttämisellä tulisi vielä kiire, mutta eilen alue näytti jo jokseenkin valmiilta. Ja toisaalta aikaisemmin katselin aivan väärää paikkaa, joten on vaikea arvioida missä vaiheessa järjestelyt silloin olivat menossa. Pikaisella vilkaisulla alue näytti viihtyisältä ja hyvin suunnitellulta, joten sen suhteen ongelmia ei liene.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan Jurassic Rockin lauantaipäivänä yleisö saa nauttia bändeistä vähän paremmassa säässä, eikä tilanne toisen festaripäivän osalta näytä kovin huonolta Jyväskylässäkään. Onneton tuuri järjestäjillä kävi, sillä sekä ennen festareita, että niiden jälkeen, sää näyttää huomattavasti paremmalta. Toivotaan että sadealueet säälisivät festarialueita edes vähän.

Na minha vida de ouvidor de música pesada (vulgo heavy metal) existem algumas lacunas grandes e outras nem tanto.

Fora o fato de eu não gostar de praticamente nada que tenha sido feito por bandas de hard rock, glam e outras baitolagens (e apesar disso gostar muito de Skid Row), só nesse ano ter começado a me interessar mesmo pelas bandas de thrash 80s (thrash hein, não trash... foi uma piada... foda-se), eu considero nunca ter dado atenção pro Meshuggah uma falha razoável.

Na verdade, eu falo isso porque hoje eu peguei o último disco deles, ObZen, para ouvir e pensei "caralho, por que eu nunca parei pra ouvir isso antes?".

Sim, porque se eu não tivesse gostado eu estaria cagando e andando pra eles. Ninguém nunca vai me ouvir dizer "caralho, por que eu nunca parei pra ouvir Motley Crüe direito antes?"

Enfim, o disco do Meshuggah é uma coisinha linda de disco bão. E eu confesso que meu lado guitarrista se interessou pelas guitarras de 8 (oito) cordas que os caras usam. Eu nem sabia que isso existia!!!

ó vê aí o último (acho) clipe do Meshuggah, Bleed:

AWSM.

For more of this awesomeness check out:

http://www.meshuggah.net/

and

www.myspace.com/meshuggah

and

http://www.youtube.com/results?search_query=meshuggah&aq=f

Festarin nettisivuista voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta ainakaan esiintyjäkaartin vuoksi ei tarvitse hävetä yhdenkään saman kokoluokan tapahtuman rinnalla tässä maassa. Minun näkökulmastani selkeä pääesiintyjä on perjantaina puoli yhdeltä yöllä dinosaurusteleva Meshuggah, joka on niitä kaikkien aikojen omaperäisimpiä ja taitavimpia metalliyhtyeitä maailmassa. Heidän nanosekunnintarkkaa ryskytystään on vaikea luonnehtia sortumatta tekonokkeliin genreyhdistelmiin tai liiallisiin ylisanoihin. Näinä aikoina, kun mosh-pititkin pyritään pitämään turvallisina, on kyllä mielenkiintoista nähdä mitä yleisössä tapahtuu, kun nämä ruotsalaiset mielipuolet rysäyttävät kelloseppäukkosmyrskynsä Mikkelin yöhön.

Perjantaille on saatu myös kiinnostavia kotimaisia, kuten keikkatauoltaan palannut PMMP, aina loistava Ismo Alanko Teholla ja viime vuosien indiekomeetta I Was a Teenage Satanworshipper.

Lauantai ei jää huonommaksi. Heti puoliltapäivin esiintyy aika kekseliäs combo, Mikkelin kaupunginorkesteri Feat. Kauko Röyhkä. Kuka fiittaa ja ketä, tekisi mieli kysyä. Lauantaille on tällä kertaa hankittu kolme ulkomaalaista aktia: norjalainen Animal Alpha, joka nähtiin viime vuonna Provinssissa, tanskalainen Volbeat ja ruotsalainen Looptroop Rockers.

Illan ja festarin päättää, kuten Ilosaarirockin lauantainkin, huikeaa livesuosiota nauttiva Eläkeläiset.

Ei paha. Ei paha ollenkaan.

Aikataulu kokonaisuudessaan:

PERJANTAI
16.00 Aivolävistys
16.45 Soma
17.15 Diablo
18.15 I Was a Teenage Satan Worshipper
18.45 PMMP
19.45 FM2000
20.15 Stam1na
21.15 Ismo Alanko Teholla
22.15 Disco Ensemble
23.30 Ruoska
00.30 Meshuggah (SWE)
01.30 I Walk The Line

LAUANTAI
12.00 Mikkelin kaupunginorkesteri Feat. Kauko Röyhkä
13.00 Jukka Poika & Tiskipekka
13.45 Stella
14.45 Pelle Miljoona & Unabomber
15.30 Amorphis
16.30 Stalingrad Cowgirls
17.15 Mokoma
18.15 Turisas
19.15 Looptroop Rockers (SWE)
20.15 Animal Alpha (NOR)
21.15 Volbeat (DEN)
22.15 Asa & Jätkäjätkät
23.15 Stone
00.15 Raappana
01.15 Eläkeläiset

There was a time a few years ago when all anybody could ask for in metal was a good breakdown, but it seems like there are some who have turned on the very breakdowns that brought metal back from the dead.  There seems to be this attitude these days that breakdowns are bad and that any band that does them is inferior to bands that don't.  I am pretty sick of this attitude and I gotta say something about it. 

It seems now a days that any band that does a breakdown, no matter what genre of metal, gets "-core" tagged on to whatever they do.  It's the most ridiculous thing I have ever heard.  Metallica, Pantera, Meshuggah, Lamb of God, Shadows Fall, Cannibal Corpse, Children of Bodom etc there are tons of "respected" metal bands that do plenty of breakdowns and nobody ever accuses them of being unoriginal, uncreative or hard-core!  There is no place where this is more prevalent than in the death metal.  Death metal has come back in a big way, and part of that is breakdowns and people just need to accept that the days of Cannibal Corpse type Thrashy death metal (which had breakdowns) is over and it's never coming back.  The turn of the century has brought about a new wave of metal from all over the world and many of these bands love breakdowns in varying degrees and thats the way it is.  If you don't like it then accept that metal as a genre has moved on without you.  Unless you'd rather have a Nu-metal come back.  In addition, thrash, the most popular of metal styles is by definition the mixing of metal and punk.  Sounds pretty familiar to a trend going on today.

Put up or shut up.

Album Name: Defy Everything

Review Date: 04/07/2008

Star Rating: 3.9

Should you buy?: Maybe

For fans of: The Prodigy, Fear Factory, Meshuggah

Review:This band, like quite a lot of industrial metal, I find to be very much like marmite. You either are going to like it, or think it is just a lot of noise. Personally I'm a big fan of industrial, and try to get hold of it whenever I can. With regards to N17 (November 17), as with Fear Factory, the synching of techno and strong drum beats provided by Jason Kowalski works well, and the vocalist Trevor Askew's voice is perfectly suited for the genre. If you find yourself listening to Digimortal by Fear Factory and enjoying yourself, this album should do you well. If you don't like a 'technoey' undertone to your metal I would say stay clear, but still in my opinion a quality album.

Buy here:

Oltrezona 10.45 - 11.00

Braidead 11.15 - 11.30

Stormlord 12.00 - 12.20

Between B. & Me 12.45- 13.15

Dillinger E.P. 13.45 - 14.30

At The Gates 15.00 - 16.00

Testament 16.30 - 17.30

Meshuggah 18.00 - 19.00

Carcass 19.30 - 20.45

Slayer 21.15 - 23.15

[2002, Sekhmet Records]